comment 0

23.luku (3540 askelta), uutta urbaania

Matka jatkuu Arabianrannasta Kyläsaaren rantoja pitkin Kalasatamaan. Kyläsaaren ja Hermanninrannan villi luonto lumoaa Viisikon. Tyrnipensaskeitaat ja allikkolampi ympäristöineen edustavat Helsingissä jo vähiin käyviä joutomaita; ympäristöä jota leimaa vapaus ja valloittava epämääräisyys. Tämä tuntuu virkistävältä ja Viisikko lähtee kehittelemään mielikuvia alueen tulevaisuudesta. Alue on merestä pääosin 80-luvulla vallattua täyttömaata, joten luonnon uusiutumiskyvyllä on uskomaton voima luoda kiehtovaa ja monimuotoista ympäristöä. Oheisesta ilmakuvavertailusta näkyy hyvin miten alue on kehittynyt vihreäksi keitaaksi. Ironista kyllä, samaan aikaan rakennettu Arabian rantapuisto on muuttunut paljon vähemmän, vaikka sitä on rakennettu, hoidettu ja istutettu ahkerasti.

ilmakuvavertailu

Hermanninrantaa koskevassa osayleiskaavassa ranta on viheraluetta. Viisikko pohtii, että alue tarjoaisi loistavat lähtökohdat toteuttaa ympäristön lähtökohdista kumpuavaa suunnittelua, jossa hyödynnettäisiin kasvillisuuden ja ekosysteemien luontaista kehitystä. Olisiko tämän rantapuiston suunnittelussa mahdollisuus uudenlaiseen ajatteluun urbaanista puistosta?

Verkkosaarenranta on autio, mutta lämmin. Hylätyt sohvat loistavat asfalttikentän reunoilla ja puut puskevat itseään verkkoaidan läpi. Viisikko pysähtyy teehetkelle rannalle. Ohut jääpeite huokailee hiljaa.

Marssi jatkuu kohti Kalasatamaa. Kulosaarensilta levittää leveän varjon allensa ja varjo jatkuu Sörnäistenlaiturin pohjoisosaan uusien rakennusten kohotessa sillan vieressä. Rantarakenteet ovat massiivisia ja rakentaminen korkeatasoista. Kiinalaista graniittikiveä on tainnut kulua aika paljon. Viisikko ihmettelee kuitenkin miksi ranta on kauttaaltaan rakennettu niin kovaksi, ja no, niin kalliisti. Puita ei taida olla edes yhden käden sormille, eikä muita istutuksia ole lainkaan. Sörnäistenrannassa olisi kuitenkin mahdollisuuksia esimerkiksi aamiaiskahviloille, sillä aamuaurinko osuu tälle puolelle Kalasatamaa. Toistaiseksi rannalla ei ole kuin yksi nepalilainen ravintola.

Viisikko tarkastelee Kalasatamaa huolellisesti; arkkitehtuuria, katutiloja, näkymiä, tunnelmaa. Alueella on toki vielä keskeneräisyyttä, mutta tulevan kaupunginosan luonne alkaa jo hahmottua. Muutama katunäkymä ja kaupunkipientalojen rytmikkyys ilostuttavat.

IMG_20150315_231149_2

Ympäristörakentamisen suhteen Viisikko tuntee itsensä surulliseksi. Tätäkö nykyhetken kaupunkisuunnittelu ja –rakentaminen on; rakennusten julkisivut merkitsevät, mutta katutilaan ja muihin ulkotiloihin ei juuri panosteta? Halutaan urbaanimpaa Helsinkiä, mutta osataanko luoda sille puitteet? Autiota on nytkin, vaikka sää on mitä parhain. Toivottavasti alue herää eloon kun sinne tulee enemmän asukkaita ja palveluja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s